Ratkiriemukkaat päiväni

Nyt taas vähä lisää kuvia Barcelonasta. Tällä kertaa aiheena on Camp Nou, koska tämänkertaiset kuvat ovat stadionilta tai sen välittömästä läheisyydestä.

Kuva vaihtopenkkien tasolta kentälle ja katsomoon

Nyt on päästy katsomossa vähän ylöspäin

Ronaldinhokin ilmestyi paikalle

Stadionin sisätiloissa pukuhuoneiden lähellä oli jonkunlainen rukoushuone tai kappeli

Ja sitä vastapäätä oli Espanjan TV:n studio

Yllättäen stadionin vierestä löytyi myös Jäähalli, FC Barcelonalla on myös lätkäjoukkue

Sellasia kuvia tällä kertaa.

En tiedä mistä mahtaa johtua mutta aina rullaluistellessa jos sattuu samaan suuntaan menemään joku toinenkin luistelija niin ohi täytyy päästä. Ja tottakai aina vähä kiristää vauhtiakin siinä kohdalla, ettei se vaan pääse enää musta ohi. Kuitenkin tietääkseni ihan omaksi ilokseni luistelemassa käyn enkä oo mihinkään kilpailuun osallistunu. Silti se sama kaava toistuu joka kerta.

Toki mä myös yritän joka kerta aina luistella edelliskertaa vähä nopeemmin. En mä mitään tarkkaa aikaa tapaa kattoa mutta lähtö- ja tuloaika tulee aina katottua. Ja yleensä on aina mennä edes vähä nopeemmin ku edellisellä kerralla. Kai se on sitten tavallaan itsensä motivointia tollanen kilpaileminen itsensä kanssa tai sitten ns. kuviteltuja vastustajia vastaan, joita ovat ne muut luistelijat. Niin ja en mä nyt niin kovaa luistele, ettei mun ohikin oltais joskus menty. Se kyllä sapettaa. Tosin vauhti aina vähä riippuu reitin pituudestaki, että kuinka pitkän reitin luistelen.

Voitontahtoa esiintyy kyllä sitten muussakin kun luistelussa. Esimerkiksi kun jotain pelaa niin en mä kyllä viimeseksi halua jäädä. Lajilla ei oo niin väliä ja sama koskee myös lautapelajä. Ainut asia mihin se voitontahto ei oo oikeestaan koskaan tarttunu on koulu. Siellä mua ei oo yhtään harmittanu saada joskus vähän heikompiaki numeroita eikä se voitontahto oo siellä motivoinu lukemaan, että sais hyvän numeron. Koulu on aina menny omalla painollaan.

Oon monesti ihmetelly, että miten meidän jutut aina siirtyy aiheesta toiseen niin kevyesti ja loppujen lopuksi saatetaan päätyä keskustelemaan melkein mistä vaan. Ja monesti ollaan päädytty todella kauas siitä alkuperäisestä aiheesta. Jälleen kerran tänään kävi niin, että päädyttiin keskustelemaan töissä hieman erikoisemmasta asiasta.

Jostain juttu siirtyi hoitovapaisiin, mitä voi äitiysloman jälkeen pitää joko mies tai nainen. No esimerkiksi mun mielestä tollanen vapaa olis vallan mahtava mahdollisuus varsinkin siinä vaiheessa kun lapsi on jonkun vuoden tai puolentoista ikäinen. Silloin se osaa kuitenkin jo kävellä ja mahdollisesti jopa juosta niin mikäs sen mukavampaa kun pelailla päivät pitkät esimerkiksi pojan kanssa kaikkia mahdollisia pallopelejä pihalla. :)

Samalla pojan sais opetettua heti nuoresta pelaamaan eri lajeja ja muutenkin liikunnalliseksi nuoreksi. Täytyy nyt kuitenkin sanoa se, että tätä keskustelua kävi kaksi miespuolista henkilöä, joilla ei todellakaan ole jälkikasvua ja osittain huumorimielellä. Ei se varmaan oikeesti ihan noin helppoa olisi, että päivät pitkät pelattais pesistä, sählyä, jalkapalloa, katulätkää yms.. Mutta kivalta se kuulostais. Ja ennen kun joku keksii tästä jutusta mitään omia johtopäätöksiä niin mulle EI OLE tulossa mitään jälkikasvua. Kuten alussa sanoin niin en oikeen muista edes miten se juttu tähän päätyi.

Tilasin tänään pari pussia tulista chilijauhettakin. Ainakin chilifoorumin mukaan sen pitäis olla tulisinta chilijauhetta, mitä Suomesta saa. Sitten kun ne pussit tulee niin senkin pääsee testaamaan. Ja eiköhän se joka tapauksessa hyvää oo, vaikka ei nyt kaikkein tulisinta oliskaan.

Aika erikoisen punainen taivas tällä hetkellä. Harvoin näkee tuon väristä auringonlaskua. Samalla hieno, mutta myös jollain tapaa jännä ja kiehtova. Jostain oon joskus kuullut, että silloin olisi saasteita paljon ilmassa, jos taivas on punainen mutta enpä tiedä pitääkö paikkansa. Mun mielestä varsinki loppukesästä auringonlaskut on monesti hienon punasia, joten en ainakaan ilman pitäviä todisteita tuota saastejuttua oo valmis täysin uskomaan.

Otin muutaman kuvankin hienosta taivaanrannasta.

Nimittäin ne habanerot, joiden siemeniä pussillisen Barcelonasta ostin. Kuten alla olevasta kuvasta näkee niin kyllä ne on alkanu kasvamaan. Saa nyt sitten nähdä, miten niitten kasvu etenee täällä Suomen olosuhteissa. Mitään lämpölamppua mä en ainakaan viittis alkaa hommaamaan, että toivotaan niiden pärjäävän ihan tavallisesti tossa ikkunalla.

Luin netistä, että Vaasassa olis heinäkuun lopulla jonkunlaiset chilipäivät. Siellä olis varmasti mielenkiintoista lähtee käymään. Ainaki sieltä luulis saavan erilaisia chilejä ja habaneroja ja niitten siemeniä, jos itse haluaa niitä kasvatella. Meikäläisen viherpeukalo on ainaki keskellä kämmentä, joten paljoo ei kannata sen varaan laskea minkään chilien kasvatuksessa. Onneksi meillä kuitenkin asuu sellainenkin henkilö, joka muistaa kukille ja muille kasveille (parvekkeella kasvaa tomaatteja) vettä antaa.

Tänään jatkoin taas keittiökalusteiden hiomista. Edistystäkin tapahtui sen verran, että pöytä on nyt valmiina lakattavaksi. Jonkunlaisen vaaleen värilakan Anu oli siihen valinnu. Saa nähdä millasta se sitten on. Tosin pitää huomenna ne pöydän jalat ja muut pikkuosat vielä hioa ennen kun lakkaamaan alkaa.

Saattaa olla, että huomenna syön töissä sen kauan puhutun habaneron. Nyt ”tuomaristo” on tullu siihen tulokseen, että ne mun Barcelonasta tuomat habanerot kelpaa siinä kisassa. Tosin siitä lajikkeesta ei oo kyllä kellään mitään varmaa tietoa. Toistaiseksi mä oon kuitenkin ainoa, joka on onnistunu edes jonkunlaista habaneroa hankkimaan, joten sillä se ns. kisa on sitten käytävä. Mä oon valmistautunu siihen hyvin ja uskon selviytyväni haasteesta.

Jalkapallon MM-kisat on edenneet neljännesvälieriin. Tällä erää mun suosikeista Englanti on selvittäny tiensä jatkoon. Brasilialla ja Espanjalla on vielä pelit edessään. Harmittavasti mun suosikit eivät voi kuitenkaan loppuottelussa kohdata, koska kaikki tulevat kohtaamaan viimeistään välierävaiheessa, mikäli sinne asti selviävät. Espanja ja Brasilia kohtaavat tosin jo mahdollisesti puolivälierässä.

Ajattelin nyt vielä muutaman Barcelonan kuvan laittaa tänne kun niitä on jo kohta viikko ollu tarkotus laittaa. Ensimmäiset kuvat on Barcelonan Olympiastadionilta sekä kuva olympialaisten mitaleista.

Tämä on kuva olympiastadionin edustalta, kuvassa näkyy aukio, jota pitkin stadionille saavutaan.

Olympiastadion sisältäpäin

Vuoden 1992 Olympialaisten mitalit

Mitalit on kuvattu stadionin yhteydessä toimineessa olympialaisten museossa, jossa oli aika paljon mielenkiintoisia tavaroita Barcelonan kisoista. Ettei ihan pelkäksi urheiluaiheiseksi mee niin laitanpa kuvan vielä paikallisesta parkkeeraustyylistä. Autot on erittäin tiiviisti ja välillä joku auto toisinkin päin. Kuvassa ei ehkä näy mutta tuossa oli vielä aika jyrkkä mäki, joten epäilenpä, että siinä jonkun verran puskureita käytetään kun ruudusta lähdetään.

Palmut kuuluivat katukuvaan

Ollaan suunniteltu, että tuo keittiön pöytä pitäis hioa ja sitten vaikka lakata niin siitä sais vähä siistimmän. Se on ollu varmaan jo vuosikymmenet sen verran kovalla käytöllä, että siinä alkaa olla erilaisia naarmuja ja koloja aika paljon.

Tänään sit alottelin pöydän hiomista. Ihan hyvin se homma eteniki, mutta oli se aika pölystä hommaa. Tuolla talon alakerrassa on sellanen työskentelyhuone, missä tollasia hommia saa käydä tetemäs. Ilmanvaihto siellä vois olla tietysti vähä parempi. Ja täytyy huomenna käydä hankkimas sellanen hengityssuoja, ilman sitä ei kyllä enää viitti tota hiomista jatkaa.

Kuten kuvasta näkyy niin melkoinen ero hiotulla pöydällä ja hiomattomalla penkillä on.

Juhannus meni meidän osalta hyvin. Ennakkopelotteluista huolimatta vettä ei juhannuksen aikana tippaakaan satanut, eli kerrankin sai olla tyytyväinen sääennustajien ennustusten epäonnistumiseen. Grilliruokaa on tullu syötyä niin paljo, että tänään piti jo päästä rullaluistelemaan ja sulattelemaan juhannuksen herkkuja elimistöstä.

Nyt on taas tuon keskikesän suuren juhlan aika. Kaupungit hiljenevät kun ihmiset suuntaavat mökeille tai festareille ja autot ruuhkauttavat valtatiet. Toivottavasti kuitenkin kaikilla olis kiva juhannus ja jos veneessä kusettaa niin kuse vaikka sinne veneen pohjalle, niin mahdollisesti on yksi hukkunut vähemmän. Itsekin suuntaan tästä nyt mökkeilemään.

Barcelonan lomasta kyllä on tulossa vielä kuvia, mutta on ollu niin kiireinen viikko, etten oo vielä ehtiny niitä kunnolla käymään läpi.

Barcelonasta myytiin muuten torilla habaneroa, joten täytyihän sitä muutama ostaa sieltä mukaan. Ostin myös pussillisen jonkun habanerokasvin siemeniä, joten täytyy kokeilla miten ne täällä Suomen olosuhteissa mahtaa kasvaa. Niin ja söinkin jo tänään illalla yhden noista habaneroista. Vaikutuksista en viitti sen enempää kertoa, koska jokunen työkaverikin saattaa lueskella näitä juttuja ja enhän mä viitti ennakkotietoja asiasta antaa..

No tulista se joka tapauksessa oli.

Barcelonan reissu oli erittäin onnistunut kokonaisuudessaan. Oli lämmintä tai oikeestaan jopa kuumaa ja mielenkiintosta ihmeteltävää kaupungissa tuntui riittävän yllin kyllin. Varmasti paljo jäi kokemattaja ja näkemättäki, mutta kaikki mitä ennalta suunniteltiin, kerettiin siellä kokemaan. Eli siinäkin mielessä onnistunut loma.

Ei meillä tosin mitään tiukkaa aikataulua siellä ollu, mentiin sitä mukaa kun jaksettiin ja aina välillä istahdettiin alas. Loman ehkä parhaaksi anniksi mun osalta jäi Camp Noulle ja FC Barcelonan museoon tutustuminen. Kyllä se stadion vaan oliki iso. Myös välimeren korkeissa aalloissa uiminen oli ihan mukavaa. Vaikka mä en yleensä mikään rantaihminen ookaan, niin kyllä siellä kelpas makoilla ja uida.

Kotimatka olikin sitten vähä pitkäveteinen. Tai lento Barcelonasta Helsinkiin vei noin 3 ja puoli tuntia, mutta junamatka Helsingistä (tai Tikkurilasta) Kokkolaan veikin sitten 7 tuntia. Siihen aikaan illasta ei lähteny enää ku tavallisia pikajunia, joka tässä tapauksessa oli vielä yöjuna, eli siinä ei edes ollu ku muutama tavallinen vaunu, makuuvaunujen ja autonkuljetusvainujen lisäksi. Paikkalippuja ei enää saanu, joten jouduttiin vähä arvalla paikka valitsemaan.

Seinäjoelle asti kaikki menikin hyvin, mutta viikonlopun provinssirokin takia sieltä tulikin juna täyteen porukkaa. Vr ei ollu ilmeisesti varautunu asiaan mitenkään, koska kaikki käytävätkin oli täynnä porukkaa ja jonkun kysyessä konnarilta, että eikö junaan voida lisätä vaunuja tuli hyvinkin hieno vastaus:

”Kyllä ne ihmiset jossain vaiheessa junasta jää pois niin turhaa sitä vaunuja lisäilemään”

Niin, ottais sit samantien penkit pois vaunuista, turhaa niitäkään siellä on kun ihmiset kuitenki jää pois siitä junasta. No meidän ei onneksi tarvinnu ku pari tuntia seisoskella siellä käytävällä ja päästiin kotiin. Muutaman tunnin yöunien jälkeen olikin sitten aamu ja aika mennä töihin. Yllättävän vähän mua aamulla väsytti, oikeestaan vasta illalla alko väsymys tulla.

Mä voisin tässä joku päivä lisäillä joitain kuvia lomareissusta tänne, kun saan ne muutama sata kuvaa käytyä läpi, mitä siellä tuli otettua. Joukossa on varmasti jokunen turhakin kuva ja varmaan joitain vähä epäonnistuneitakin. Nyt muutama päivä töitä ja sitten onkin juhannus.

Tultiin sittenkin kaymaan taalla nettikahvilassa. Ulkona tuli pieni ukkoskuuro, joten oli hyvin aikaa tulla tanne sisalle. Tassa nappaimistossa ei skandeja oo, joten kirjotustaito ei oo muutamassa paivassa kuitenkaan mennyt :)

En vaan jaksa tota poikittain olevaa kaksoispistetta jokasen ään tai öön eteen laittaa, joten ne nyt on ilman pisteita.

Taalla on ollu kylla tosi siistia ja lamminta. Eilen kaytiin tutustumas euroopan suurimmalle stadionille Camp Noulle ja samalla FC Barcelonan museoon ja kenttaan muutenki. Siella paasi kaymaan joukkueen pukuhuonees ja lehdistotilaisuustilassa yms. Jonkun verran tuli sielta kuvia otettua. Keskiviikkona kaytiin vuoden 1992 olympialaisten Stadionilla ja muillaki paikoilla, missa kisoja pidettii.

Eikohan taa riita talta eraa. Meitsi menee takas tonne aurinkoon, kun se nayttaa taas paistavan.

Alkaa pikkuhiljaa olla työpäivä siinä pisteessä, että on aika siirtyä lomalle. Mulla on loppuviikosta huikea 4 päivän loma ja siihen viikonloppu päälle niin sitähän kerkee vaikka Barcelonaan käymään. Ja niin on aikomus tehdäkin. Eli seuraava päivitys tänne taitaa tulla vasta viikon päästä, mikäli en nyt sitten koe suurta tarvetta päästä johonki nettikahvilaan sähköposteja lukemaan ja samalla jotain kirjottamaan. Eiköhän sitä kuitenki voi olla viikon erossa tietokoneista kokonaan. Kyllä niitä ehtii vielä tänä kesänä nähdä varmaan ihan riittävästi.

Viime viikolla kovasti parjaamani terveyskeskuskin sai asiansa hoidettua niin, että jonkinlaisen todistuksen sieltä mukaani sain. No koville se otti ja moneen paikkaan sain soitella, joten ilmeisesti muuttaminen paikkakunnalta toiselle ei ole kovin suositeltavaa tässä maassa. Varsinkaan jos jotain lääkäriraportteja pitää lähetellä samalla uudelle paikkakunnalle. No se siitä, leikkikööt terveyskekukset omilla ”hiekkalaatikoillaan” mun puolesta.

Nyt näyttäis ja tuntuis taas vaihteeksi siltä, että kesä tekis tuloaan tänne Kokkolan korkeudellekin. Ainakin tämän viikonlopun lämpimät ilmat kertoilevat, että nyt olis kesä tulossa. Toki mä onnistuin polttamaan naamaani heti ku auronko vähä paistoi. Nyt illalla ainakin naama oli punanen niinku ravulla ja vähä sitä kuumottikin. Sen siitä saa ku on pihalla auringonpaistees. Eiköhän sekin aurinkoon totu jos se enemmänkin paistelis tulevien päivien aikana.

Eilen illalla mentiin Himangalle mökille. Oli ihan kiva olla vähä aikaa mökillä ja samalla erossa kaikesta arkisesta niinku tietokoneesta ja televisiosta. Siellä on niin paljo muutaki tekemistä niin ei niitä ehdi kaipailemaan. Ruska ainakin tuntui nauttivan mökkielämästä kun sai olla pihalla kokoajan. Nyt onki kaupunkilaiskissan väsy yllättäny ku ollaan kotiin tultu. Pari päivää ku on ollu pihalla niin nyt näyttäis uni maistuvan.

Huominen vielä töitä ja sitten onki loppuviikko lomaa. Jee!

Sainpa hyvän vinkin tänään, että Minimanissa on myytävänä Habanero Tabascoa. Kiitoksia vaan vihjeestä! Piti tottakai käydä heti sellanen sieltä ostamas. Kyllä sitä varmaan muuallakin myytävänä on, mutta ei oo osunu silmiin. Ei sitä tabascoakaan nyt niin kovin usein tarvi ostella, se yks pullo kyllä kestää jonkin aikaa aina. Nyt täytyy varmaan tehdä pizzaa, että pääsee maistamaan tuota tabascouutuutta.

Pyöräkin joutui tänään huoltokuntoon. Ajelin illalla kaupungille niin jossain vaiheessa matkaa alkoi kuulumaan ihmeellistä kolinaa ja huomasin, että pyörän takarengas oli menny tyhjäksi. En nyt ihan heti viittiny ajamista lopettaa vaan jatkoin jonkun matkaa ajamista, jolloin tulos oli sitten seuraavanlainen.

Vähä niinku formuloissa aina joskus rengasrikon tullessä käy. Eli lähti sitten koko rengas vanteelta. Paluumatka kotiin menikin sitten pyörää taluttaen. Täytyy viikonlopun aikana tuokin korjata, tänään en vielä jaksanu sitä tehdä. Viikonloppuna olis pöydän hiomistakin ohjelmassa, koska taloutemme hallitus oli päättänyt, että ruokapöytä pitää hioa. Ja meitsinhän tehtävä se sitten on.

Kävinpä tänään toista kertaa elämässäni kattomas oikeen paikan päällä jalkapalloa. Tai toista kertaa ihan virallisessa miesten pelissä. Nuorten pelejä on tullu muutaman kerran käytyä kyllä kattomas tai niistäki Anun serkun Aten pelejä. Sain töistä kausikortin paikallisen jalkapallojoukkueen peleihin niin täytyyhän mahdollisuus hyödyntää ja käydä kattomas jokunen peli.

Ensimmäistä kertaa mä olin jalkapalloa kattomas joskus vuonna 1997 tai 1998 kun VPS pelas Vaasassa HJK:ta vastaan. Se oli kyllä helkkarin tylsä peli, siinä ei tapahtunu oikeestaan mitään mikä sais vannoutuneen pesäpallomiehen kiinnostumaan lajista. Tämän päivän peli sen sijaan oli yllättävänki viihdyttävä. Voishan sitä vielä tällä kaudella muutaman muunkin pelin käydä kattomas mikäli ne mun aikatauluihin sopii.

Sitten vähä ihmettelyä, kuinka vaikeaa on edelleenkin siirtää noin 120 kilometriä ns. potilastietoja terveyskeskuksesta toiseen. Vai miksi niitä tietoja nyt kutsutaan, mitä musta on Vaasassa parikymmentä vuotta kerätty. Edelleenkään Vaasasta ei oo saatu lähetettyä niitä mun papereita tänne Kokkolaan ja tuntuu se täällä Kokkolassakin olevan aika hankalaa, että ne vois niitä Vaasasta pyytää.

Mulla nyt ei muuten olis mitään väliä, missä mun tiedot on, mutta diabeteksen takia olis ihan kiva kun ne lääkereseptit sais uusittua täällä. En viittis Vaasassa niitä käydä uusimassa. Muuten osaan kyllä hoitaa asiani ja kaikki arvot on ollu jo vuosikausia niin hyvät kun ne nyt on mahdollista olla. Luulisi vaan, että tällaisena tietoyhteiskunnan aikana tietojen siirtäminen kävis kätevästi mutta niin se ei näytä sujuvan.

Toisessa paikassa sanotaan, että ne pitää toisen paikan pyytää ja toisessa taas, että ne pitäis automaattisesti lähettää sinne. Kun kaksi omasta kannasta kiinni pitävää terveyskeskusta/sairaalaa taistelee niin siinä jää pian se potilas (en kyllä itseäni minään potilaana pidä, mutta parempaakaan sanaa en keksiny) vähän heitteille.

On viime aikoina alkanu vähä autokuume nousemaan. Tähän asti oon vuosikaudet saanu ”puhuttua” itelleni järkeä, että en autoa sen suuremmin tarvi. Nyt on sitten alkanu miettimään niin kyllä sitä vaan monesti tarvis. Siinä vaiheessa ku raahaa kaupasta pyörällä kahta 5 kilon kissanhiekkasäkkiä ja kauppapussia niin alkaa miettimään, jos sen auton kanssa olis kuitenki helpompaa.

Autoon nyt oliski rahaa mutta sitten on ne kaikki vakuutukset ja autoverot siihen päälle ja tietysti bensa, jonka hinta nousee kokoajan. Sitten jos autoon tulee jotain vikaa niin eipä meikäläinen sitä korjata välttämättä osais. En oo sellanen ihminen joka tykkäis maata viikkotolkulla auton alla. Mulle auto on vaan liikkumiseen paikasta a paikkaan b. Mun autossa ei tarvi olla ”euroopan suurimpia” stereoita, joista kuurotkin kuulis musiikkia, eikä auton myöskään tarvi olla niin matala, että kävyt raapii pohjaa, jos sellasia sattuu asvaltilla olemaan.

Tuli joskus viime kesänä töissä luvattua sen enempää asiaa ajattelematta, että syön habaneron, jos Olli (työkaveri) sellasen hommaa. Tokihan siinä pieni rahapanoskin on mukana. Jälkeenpäin sitten mulle selvis vasta kuinka tulisesta chilikasvista onkaan kysymys. Viime kesänä ei habaneroa kuitenkaan näkynyt, joten sillon jäi tuo tekemättä. Eilen heräsi uudelleen keskustelu tästä habanerosta ja nyt työkaverit yrittää tosissaan sellasta hommata, joten toivottavasti tämän kesän aikana pääsis sitä maistelemaan.

Wikipedia tietää kertoa seuraavaa:

Chilien tulisuutta mitataan yksikössä, jota kutsutaan scovilleksi. Scovillen asteikko alkaa nollasta ja tulisin tällä hetkellä luotettavasti mitattu chililajike on Red Savina Habanero (Capsicum chinense), jonka tulisuudeksi on korkeimmillaan mitattu 577 000 scovillea.

Tavallisessa Tabascossa esimerkiksi tuo scovillepitoisuus on jotain 7000 - 10 000 scovillea. Tai niin ainakin luin joltain chilejä käsitelleeltä sivulta. Tuon perusteella voi jo sen verran päätellä, että kohtalaisen tulisesta chilistä on kysymys. Mä kyllä normaalistikin tykkään tulisista ruuista ja pizzaankin tulee lisättyä aina reilusti tabascoa.

Ostin sitten ihan omaksi ilokseni tavallisia chilejä citymarketista, että vähän pääsee tulisuuden tunnelmaan. Ruska tuli siihen haistelemaan ja päätti lopulta maistaakin chiliä. Oli aika hauska ilme kissalla sen jälkeen kun oli maistanu sitä. Tais juoda parikin kipollista maitoa sen jälkeen.

Tällaisiakin läppäreitä vastaan tulee. Kaikki käyttäjät eivät ilmeisesti halua ottaa edes näytön edestä suojamuoveja pois. Eipä ainakaan tuu sormenjälkiä näyttöön. :)

Kesäkuukin meni sitten alkamaan. Eipä vielä kovin kesäseltä tunnu. Täytyy nyt toivoa, että ilmat alkais pikkuhiljaa lämpenemään. Olishan se kivaa jos kesällä olis lämmin ja aurinko paistais, eikä niin, että on kylmä ja sataa vettä joka päivä niinkuin viimeset pari viikkoa on ollu.

Kohta alkaa Neloselta 4400. Siitä on muodostunut yksi mun suosikkisarjoista heti muutaman jakson jälkeen. Se on just sopivalla tavallaan jännä ja hieman yliluonnollinenkin sarja, että sitä jaksaa seurata. Liikaa se ei ole kuitenkaan vielä ”lyönyt yli”, joten ei ole siinäkään mielessä makuansa menettänyt.