Ratkiriemukkaat päiväni

Kävin tänään ostamas vähä lätkävarusteita. Tai polvisuojat ja hanskat ostin. Viikonloppuna olis tarkotus mennä vähä pelailemaan, mikäli säät sallii. Voisin kyllä lyödä vetoa, että kun sain varusteita ostettua niin eiköhän viikonloppuna oo vähintään 5 astetta lämmintä ja sada vettä ja ulkojäistä ei oo tietoakaan. Toivottavasti kuitenkin pakkaset jatkuu, olis kiva päästä pelailemaan. Pitäs vaan luistimet käydä Vaasasta hakemas joku ilta.

Oon ollu taas tällä viikolla töissä. Tuntuu, että oon ollu tämän vuoden puolella taas enemmän töissä ku ”opiskelijana”. Parempihan se näin on. Paljo paremmin päivät kuluu töitä tehdessä ku kotona istuskellessa. Enkä mä kotona päivisin saa oikeen mitään hyödyllistä aikaankaan, jos ei nyt tv-sarjojen kattomista tai managerin pelaamista hyösylliseksi lasketa. Kouluhommiin pystyy paremmin keskittymään vasta joskus illalla.

Apulannalta ilmestyy 7. päivä helmikuuta otsikon niminen levy. Toistaiseksi mä oon kuullu kyseiseltä levyltä vaan yhden biisin eli sinkkuna julkaistun Koneeseen kadonnut. Se on radiossakin aika paljon soinut ja sinkkulistallakin useamman viikon oli ykkösenä.

Tuosta levystä on Soundi-lehdessä vähän ennakkojuttua. Kannattaa lukea, mikäli kiinnostaa. Siellä on mm. Toni Wirtasen kertomukset kaikista levyn biiseistä. Eli biisien tekijä kertoo hieman, kuinka biisit on tehty ja minkälaisia ajatuksia ne synnyttävät.

Eilen oltiin työkaverin häissä. Oli hienot juhlat kokonaisuudessaan. Ja kuten Anu totesi: ”rakkaushäät”. Mun on toisaalta ika vaikee verrata niitä mihinkään muihin häihin, kun oon elämäni aikana ainakin oman muistini mukaan ollut vaan yksissä häissä aikasemmin ja silloin taisin olla vielä pikkupoika.

Talvihäihin oli onnistuttu kyllä luomaan hieno talvinen tunnelma. Sitä lisäs aika paljon se, että juhlapaikka oli merenrannalla ja koska eilen oli melkoinen talvimyrsky niin ikkunat oli lumen peitossa. Toivottavasti hääparin Pariisin matka menee hyvin.

On se nyt kumma kun tuo Susan Kuronen ei voi jo pitää suutansa kiinni hänen ja Matti Vanhasen suhteesta. Nyt tämä rahanahne nainen on keksinyt kirjoittaa kirjan aiheesta. Ja ihmettelen sitä, että joku vielä lähtee kustantamaan ja julkaisemaan tuollaista, voisin sanoa jo ennakolta, että roskateosta. Ei kyllä tuu iltapäivälehtiä muutenkaan kovin usein ostettua, mutta se on varmaa, että ikinä en osta lehteä, jossa tämä nainen jostain ruikuttaa.

Eilen kun auton vein huoltoon niin ne lupaili sitä vasta ens viikon alkuun ja viimeistään ens viikon keskiviikkona sais pois. Toki ajattelin, että siinä on varmasti ylimäärästä laitettu varmuuden vuoksi, että ei jouduta sanomaan, ettei se nyt vielä valmis olekaan.

Tänään ruokatunnilla mulle soitettiin, että auto on korjattu. Todella nopeaa toimintaa Kokkolan autohuollolta. Oon aikasemminkin siellä käynyt öljyt vaihdattamassa ja syksyllä vaihdettiin myös kallistuksen vakaaja uuteen. Silloin paikan toiminta oli jo erittäin hyvää ja ystävällistä ja nyt paikka saa lisää pisteitä ainakin multa.

Jos sattuu joskus auto Kokkolan seudulla hajoomaan niin suosittelen kyllä ehdottomasti Kokkolan autohuoltoa korjauspaikaksi. Toivottavasti mun ei nyt hetkeen tarvi autoa sinne kuitenkaan viedä. Olis kiva nyt jonkun aikaa ajella ilman minkäänlaisen osan vaihtoa.

Kävin tänään ostamas itselleni puvun viikonlopun häitä varten (ei omat, vaan kaverin). Eipä oo meikäläinen pahemmin tollasissa vaatteissa ollu. En oo muutenkaan mikään juhlavaateihminen, koska juhlavaatteet tuntuu jokseenkin ahdistavilta eikä yhtään rennoilta. Nyt olin kyllä positiivisestgi yllättyny ku kotona vielä kokeilin päälleni sitä. En mä nyt hassummalta se päällä näyttäny.

Ostotilannekin sujui kohtuullisen nopeesti. Olin varmaan aika helppo asiakas kun mulle sopi oikeestaan kaikki mitä myyjä ehdotti. Pääasia, että on puku nyt hankittuna. Onpahan sitten tulevaisuudessaki jotain mitä laittaa juhliin päällensä.

Autokin jouduttiin tänään viemään huoltoon ku siitä hajos laturi. EIlen illalla se ilmotti hajoomisestaan sillä, että laturin/akun merkkivalo paloi kun auton sammutti, eli kun virta oli pois niin se syttyi palamaan ja kun auton käynnisti niin se sammui. Lueskelin netistä Opel-foorumilta ja muillakin oli vastaavaa tehny ja laturi oli sillon pitäny vaihtaa.

Tänään sitten aamusta vein auton korjaamolle, suunnilleen kaikkien merkkivalojen palessa kojetaulussa. Ens viikkoon menee ennen kun ne kerkee sen korjaamaan, mutta eipä sillä ajelemaankaan pysty, joten siellähän on korjaamon pihalla.

Tuli kaupungista kotiin kävellessä otettua kännykällä muutama kuva talvimaisemasta, niin tässä niistä yks.

Talvinen ilta

Kylläpä mä oon jo vanha. No ei anneta sen häiritä, vaikka 27-vuotta mittariin tulikin tänään. Tultiin eilen Helsinkiin ja tänään käytiin kattoo Jokerit-Hifk. Kun sain joululahjaksi tuohon peliin liput Anulta. Pääsi Anukin ihmettelemään kunnon matsin tunnelmaa. Vähä eri asia kun joku Kokkolan jäähalli.

Jatkanpa tässä sitten vanhenemista..

Kyllä maailma on menossa ihmeelliseksi kun ei enää lakupussissa/patukassakaan saa olla lakupekan kuvaa. Ei se tähänkään asti oo ainakaan mun mielestä loukannut ketään maahanmuuttajia ja mä en oo edes ajatellu, että se mitään neekeriä esittäis ennen kun siitä on kauhee meteli nostettu. Jos 80-vuotta on lakupekka siinä paperissa ollut niin ei sitä mun mielestä tarvis siitä vieläkään pois ottaa.

Lakupekka

Samaa asiaa ihmettelen myös lastentarhassa ja kouluissa leikittävän ”kuka pelkää mustaa miestä” leikin kohdalla. Sitäkään kuulemma ei enää saa kouluissa leikkiä vaan nykyisin pelätään jäämiestä tai jotain vastaavaa. On maailman meno mennyt ihmeelliseksi kun ikivanhoja leikkejäkin pitää alkaa nimeämään uudestaan.

Itse en ole kummassakaan tapauksessa nähnyt mitään rasistisuuteen viittaavaa. Jotkut asiat vaan on niin eikä niistä tarvi numeroa tehdä. Onhan esimerkiksi Michelinin mainoksessa esiintyvä Michelin-mies valkoinen ja lihava. Loukkaako se sitten valkoisia lihavia miehiä? Niitäkin taitaa maailmasta jokunen löytyä.

Tähän loppuun sopii hyvin erään entisen työkaverin usein toistama sanonta: ”Mä vaan ihmettelen”.

Tein ostopäätöksen ja tilasin Nokia N73 Music Editionin. Puhelin tuli postissa torstaina, joten mulla on nyt jo reilun vuorokauden käyttökokemus siitä. Tähän mennessä oon ainaki ollu tyytyväinen puhelimeen. Tietysti valikot on vähä erilaiset mitä aikasemmissa puhelimissa mutta eiköhän nuokin aika nopeesti opi.

N73 on kuitenkin sopivan pieni ja kevyt. Toki pienempiäkin puhelimia on olemassa mutta ei tuo kuitenkaan mikään raahattava oo. Kulkee hyvin mukana ja näyttö on iso. Kamerakin vaikuttaa ihan hyvältä ku oon muutamia testikuvia ottanu sekä valosassa että hämärässä. Hyvin on ainakin tähän mennessä onnistunu kaikki kuvat.

Puhelimen lisäksi vähän muutakin asiaa. Selailin tässä aikani kuluksi eduskuntavaaliehdokkaitten nettisivuja ja tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että oon löytäny ehdokkaani tuleviin vaaleihin. Oon kyllä jo aikasemmin pitäny tätä tyyppiä hyvänä ehdokkaana, mutta vähän aikaa juttuja lueskeltuani vakuutuin, että tässä olis hyvin todennäköisesti mun ehdokas.

Jääkiekon 1-divarin typerä nimi eli Mestis. No tänään kuitenkin tuota sarjaa pelattiin ja Urheilukanava näytti sarjan kärkikamppailun Vaasasta, jossa vastakkain olivat Sport ja Kajaanin Hokki. Hyvä peli ja hyvää viihdettä näin perjantai-iltaan.

Maaleja nähtiin ihan mukavasti ja tuli voitettua tulosvedossakin kun satuin onnistumaan veikkaamaan lopputuloksen oikeen. Kyllä se lopussa vähä jännitystä nosti ku tulos oli 5-2 ja maalipaikkoja oli edelleen kummallakin joukkueella. Pelin jännitystä lisäs myös Veikkauksen tarjoama live-veto. Eli pelin aikana sai veikata seuraavaa maalintekijää, jäähyilijää ja tuleeko vielä maaleja yms.. Pari kertaa osuin livevedossa oikeaan. Niissä ei tosin kovin suuria kertoimia ollu. Lähinnä se on vaan lisäjännityksen hakemista peliin.

Ihan kivaa kattoa Sportin matseja edes telkkarista joskus kun harvemmin paikan päälle pääsee. Syksyllä kävin kyllä pari peliä kattomas ku satuin sopivasti olemaan Vaasassa pelien aikaan, mutta siihen se on jääny. Mielummin mä seuraan Sportin pelejä telkkarista ku esimerkiksi paikallisen Hermeksen pelejä paikan päältä (sori vaan kokkolalaiset). Tunnetta löytyy vaan huomattavasti enemmän vanhan kotikaupungin joukkueen peleihin.

Sama koskee oikeastaan melkein mitä tahansa urheilua. Kyllä mä vaasalaisia aina kannatan. Tosin jääkiekossa ykkössuosikkina on ja pysyy Jokerit. Siitä ei keskustella, mutta Jokereiden jälkeen Sport on hyvänä kakkosena ja muita ei sitten olekaan.

Voi sitä urheilua tietysti muutenkin seurata, mutta mielummin niin, että pelissä on tunnetta mukana. Sillon siitä saa enemmän irti.

Kävin tänään täällä Kokkolassa terveyskeskuksessa kun mulle vihdoinkin oli sinne aika lähetetty. Ja mikä yllättävintä niin myös mun tiedot oli siirtyneet Vaasasta sinne. Eihän siihen mennytkään kun melkein 2 vuotta, jos olisin tuon aikanaan tienny niin olisin ottanu muuttokuorman mukaan ne paperit. Hienoa kuitenkin, että asia on nyt kunnossa. Ja kiitos sille henkilölle, joka tämän asian eteen on vaivaa omalta osaltaan nähnyt. Nyt voiskin alkaa suunnittelemaan muuttoa jonnekin muualle. :)

Muutenkin kaikki asiat oli kunnossa kun niitä verikokeiden tuloksia katottiin. No kyllähän mä sen tiesinkin, ei siihen verikokeita tarvita, että tietää olevansa kunnossa. Kohtelukin terveyskeskuksessa oli muuttunu todella paljon. Kesällä kun tarvin todistusta, että voisin ne insuliinit lentokoneessa kuljettaa mukanani niin ei kukaan olisi sitä halunnut kirjottaa. Samoin oli reseptin uusimisen kanssa. Aina ohjattiin seuraavaan paikkaan ja kukaan ei halunnut nimeään siihen paperiin laittaa. Nyt kohtelu oli aivan toiselta planeetalta.

Tänään mulla alkoi taas uus kurssi täällä Kokkolassa. Siis opettajana. Nyt on seuraavat kolme viikoa aina maanantaista keskiviikkoon noita kursseja. Yleensä oon ollu kauheen väsyny noitten opetuspäivien jälkeen, mutta tänään en ollu oikeestaan edes väsyny. Ja ihan kivaa hommaa se on. Kivaa ainakin näin kun sitä tekee vaan ihan satunnaisesti.

Eniten miettimistä aiheuttaa se materiaalien tekeminen ja suunnittelu, että mitä opettaa ja kuinka asioissa etenee. Ja kun kaikki ryhmät on erilaisia niin koskaan se homma ei kuitenkaan mee samalla lailla seuraavan ryhmän kanssa kun edellisen. Sitten on tietysti vältettävä liian nopeeta etenemistä, että kaikki asiat ei mee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vaan jotain jäis sinne välillekin.

Mä oon ottanu tämänkin homman haasteena, on taas muutama kokemus enemmän kun tätäkin on tullu tehtyä. Ei siitä ainakaan haittaa tulevaisuudessa oo kun mahdollisesti työpaikkoja hakee.

Käytiin tänään Anun kans ostamas sille uus puhelin. Tai mä olin mukana lähinnä ”teknisenä asiantuntijana”. Anu halus ihan sellasen peruspuhelimen ja sellanen löytyiki. Mä oon kans suunnitellu vähä jos uuteen puhelimeen vaihtais. Ei tässä nykysessä mitään vikaa oo, mutta tässä vaiheessa siitä vois saada kuitenkin ihan hyvän korvauksen jos sen myis/vaihtais. Oon vähä kattonu noita kytkykauppapuhelimia. Siellä olis parikin ihan mielenkiintosta mallia ja ei tarvis kerralla maksaakaan kun on ne kuukausimaksut, siinähän se tulis tavallaan itekseen maksettua.

Nokia N73 Music Edition olis yks vaihtoehto

Ainut riski on tietysti se parin vuoden sopimus. Onko se puhelin sit enää parin vuoden päästä hyvä. Keskenkään on vähä hankalaa mennä vaihtamaan. Toisaalta mulla on tuo puhelimen vaihtoväli lähis pariin vuoteen kasvanu muutenki, että eiköhän kunnon puhelin sen kestäis. Nykynen tosin tuli ostettua vasta viime keväänä tai alkukesästä. Täytyy nyt tutkia vähä minkälaisia paketteja siellä on tarjolla. Osassa kun on puheaikaa/tekstiviestejä ja sitten on niitä dataetujuttuja. Hirveesti ei kyllä tuu enää soiteltua eikä viestejäkään läheteltyä, että kovin suuria määriä mä en mitään puheaikaa tarvis.

N70 Music Edition on toinen vaihtoehto

Söin tänään mun ”kasvitieteellisen puutarhan” ainoan tuotoksen eli habaneron. Tuo oli niitä Barcelonan tuliaisia kun sieltä habaneron siemeniä pussillisen toin ja toistaiseksi yks on kypsynyt. Saattaa olla, ettei ihan heti muita tulekaan kun nuo kasvit on vähä huonosti voinu näin talviaikaan.

Niin ja täytyy sanoa, että olihan se tulinen. Aika pieni kylläkin mutta kyllä sitä joutu suuta maidolla huuhtelemaan syömisen jälkeen. Ja vieläkin polttelee mukavasti suussa, vaikka on jo jonkun aikaan siitä syömisestä. Nyt vaan odotellaan sitä Ollin jo puolitoistavuotta sitten lupaamaa testiä, jossa mun pitää habanero syödä.

Habaneroja on monta eri lajiketta ja tästä äsken syödystä ei oo kyllä hajua mikä se on. Punanen ja aika pieni se on. Muuta en osaa siitä sanoa. Täytyy varmaan tutustua tarkemmin chilisivuihin netissä ja kattoa jos tosta lajikkeesta lisätietoa löytyisi.

On taas tässä muutama ilta menny erilaisia tietokonehommia tehdessä. Eilen ja toissapäivänä keskityin sen opinnäytetyön tekemiseen. Tuli taas sellanen inspiraatio, että sai aika hyvin tehtyä. Mulla alkaa olla ihan kohtalaisen hyvin materiaalia siihen. Vielä kun olis tarkempaa tietoa, että paljoko siinä pitää olla teoriapuolta ja paljoko sitten ihan käytännön juttuja.

Eilen ajattelin testata uusinta Kubuntua (6.10). Ainakin nyt tällä perusteella, mitä oon kerenny käyttämään niin tykkään siitä Ubuntusta enemmän. Tosin sama käyttöjärjestelmähän ne on, mutta työpöytäympäristö vaan eri (Gnome Ubuntussa ja KDE Kubuntussa). Kubuntu on tavallaan siistimmän ja selkeemmän olonen mutta Ubuntu jotenkin käytettävyydeltään mukavampi. Ainakin nyt tämän pienen testauksen perusteella.

Täytyy sekin sanoa, että Ubuntusta mulla on paljo enemmän käyttökokemuksia kun sitä on tullu säännöllisen epäsäännöllisesti jo viime keväästä lähtien käytettyä. Kubuntusta oon jotain aikasempaa versiota joskus aikoinaan testannu, mutta en sen enempää käyttäny.

Tänään oon vielä suunnitellu opetusohjelmaa ens viikon kursseillekin ja tehny vähä materiaalia ja tehtäviä sinne. Alkaa sekin olla pikku hiljaa valmiina, vaikka lopullinen viimeistely jääköön viikonloppuun. Viime tingassa kun tekee niin tuloskin on yleensä parempaa.

Tänään kun on iltapäivälehtien otsikoita netin kautta vilkassu niin tilitykset tuntuu jatkuvan. Joku kansanedustaja toivoo, että hänen poika ei joutuisi leikkaamaan moppitukkaansa kun menee armeijaan ja joku tyttö sanoo Jone Nikulaa ilkeäksi tuomariksi Idolsissa. Eiköhän se Jonen rooli ole kaikille selvä, ketkä Idolsia ovat joskus aikaisemmin katsoneet. Ei sinne kannata lähteä jos ei sitä kestä. Eikai ohjelmassa olisi mitään viihdettä, jos tuomaristo sanoisi pelkästään: ”Hienosti laulettu, mutta valitettavasti emme voi tällä kertaa tehdä sinusta uutta idolia”.

Eiköhän se tukkakin kasva takaisin sitten armeijan jälkeen. Jotkut asiat vaan on niin kuin on. Ei niistä tarvi tasa-arvoa olla hakemassa. Kun joskus on päätetty, että armeijassa miehillä on lyhyet hiukset niin sitten niin on. Jone Nikula oli tähänkin sanonut mielipiteensä:

- Olisihan se vähän kornia, jos kolmannessa maailmansodassa sotilaalla menisi tukka silmille ratkaisevalla hetkellä, ja vihollinen ampuisi hänet toiseen hiippakuntaan

Mikä tärkeintä niin Matti Vanhanen on sitten myös sanonut mielipiteensä tuohon eroasiaan. Siitä kerrottiin Iltalehden nettiversiossa. Eli kuten arvata saattoi niin asiat eivät ihan niin olleetkaan, kuinka Susan Kuronen on antanut ymmärtää. Uskoisin hänen vastaiskunsa tulevan viimeistään ensi viikon alussa. Tällä viikolla ei loppiaisen johdosta taida enää iltapäivälehtiä tullakaan.

Mua sitten sieppaa tuo Susan Kuronen. Eli nainen, joka hetken aikaa seurusteli pääministeri Matti Vanhasen kanssa. Seurustelun loputtua se nainen on joka viikko vähintään pari kertaa jossain iltapäivälehdessä tai tv-ohjelmassa tilittämässä jostain asiasta. Voisi sanoa, että pikkaisen on julkisuuden tavottelua sen toiminnassa. En yhtään ihmettelis, vaikka lähtis eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi. En tosin oo varma onko se ehdokasasettelu menny jo, että siinä suhteessa juna saattoi jo mennä.

Pitääkö sitä joka asiaa aina lehtien sivuilla olla selittämässä. Menee suoraan samaan kategoriaan Marika Fingeroosin ja kumppaneiden kanssa. Eli ensiksi ollaan jonkun julkkismiehen kanssa ja sitten kerrotaan siitä seuraava puoli vuotta kaikille mahdollisille lehdille. Nämä mainitut tapaukset nyt poikkeavat hieman toisistaan, mutta periaate on sama. Julkisuutta niin kauan kun vaan jotain kiinnostaa.

Tänään illalla pelattiin jääkiekon nuorten mm-kisojen puolivälierä Suomi - USA. Suomi pelin lopulta hävisi ja viimesessä erässä nousi aika ratkasevaan rooliin kanadalainen päätuomari. Suomalaisia istui jäähypenkillä välillä neljäkin miestä, osa ihan aiheesta mutta osa tuomarin puusilmäisyyden takia. Kommentaattori Juha Pajuojakin tokaisi erään tilanteen jälkeen ”puusilmä”.

Eipä tässä nyt enää viitti lähteä käymään tilanteita läpi, mutta jäähyihin Suomen peli kaatui. Ja jäähyissä tuomari oli kyllä auttavana osapuolena yhdysvaltalaisille. Kaksi erää Suomi pelasi ihan hyvin ja kolmanteen erään lähdettäessä tilanne olikin 2-2. Usa teki heti alkuun maalin, jonka Suomi ja Oskar Osala pääsi kuittaamaan. Sen jälkeen sitten jäähyiltiinkin ja maalinteosta vastasi Usa.

Sivuseikkana huomioitakoon, että vaasalaisen piti käydä näyttämäs kuinka niitä maaleja tehdään kun Oskar Osala teki Suomen toisen ja kolmannen maalin ja pelasi muutenkin hyvän pelin. Niinkuin on pelannut koko kisat hienosti. Tosin nykyisin Osala pelaa Kanadassa, mutta Sportin kasvatteja kuitenkin.

Suomen osalta jännitys näissä kisoissa loppui siis tähän peliin. En oo ihan varma pelataanko kisoissa sijoista 5-6, mutta se on nyt aivan sama kuinka siinä pelissä käy. Jos ei voita niin aivan sama onko viides tai kuudes.

Viime kirjotuksessa tuli vähä mietittyä mennyttä vuotta niin jospa nyt miettis vähä tulevaa. Mitään uudenvuodenlupauksia en tehny. Ei siihen mun mielestä uutta vuotta tarvita, jos itelleen jotain haluaa luvata.

Tälle vuodelle olis ainakin pari toivetta. Ensimmäisenä olis kiva saada opiskelut päätökseen. Eipä niitä enää paljoa jäljellä oo, mutta kun ei oo minkäänlaista motivaatiotakaan niitten suhteen. Ei vaan oikeen kiinnosta enää mikään opiskelu ja koulu. En koe hirveästi näiden 3 ja puolen vuoden aikana oppineeni uutta siellä. Enemmän uutta mä oon töissä oppinu.

Koulusta tietysti on saanu paljo uusia kavereita, joten ei se aika siellä täysin hukkaankaan ole mennyt. Mutta odotin kyllä huomattavasti enemmän tuolta koululta siinä vaiheessa kun sinne menin. Onhan se tutkinto tietysti hyvä saada sieltä taskuun ja varmasti siitä tulevaisuudessa hyötyä on. Kuitenkin oon sitä mieltä, että työ opettaa.

Toinen mitä tulevalta vuodelta haluaisin on työpaikka. Viimeistään siinä vaiheessa ku opiskelut on saatu päätökseen olis kiva löytää kunnon töitä. Tai sais edes jonkun vuodenkin mittasen työsopimuksen niin vois vähä suunnitella tulevaa. Eipä sitä paljo mitään suunnitelmia pysty tekemään jos on kuukauden tai parin sopimuksella töissä. Parempihan sekin on kun ei mitään, mutta joka tapauksessa jonkunlaista selkoa tulevaisuuteen olis kiva saada.

Töistä riippuu esimerkiksi aika paljon se, missä sitä tulee asumaan. Täällä nykyisellä asuinseudulla kun ihan hirveesti mun alan työpaikkoja oo. Ainahan niitä jokunen varmasti tulee, mutta jos ei löydy niin sitten on ehkä muutettava lähemmäs laajempia työmarkkinoita. Kotona istumiseenkin kun kyllästyy aika pian.

Päällimmäisenä on siis työjutut ja opiskelut, jotka olis saatava vuoden aikana jonkunlaiseen järjestykseen. Muut asiat järjestyy varmasti siinä samalla.