Ratkiriemukkaat päiväni

Kyllä tuo opinnäytetyö tuntuu nyt pikkuhiljaa lähestyvän valmistumista. Tosin ei se nyt valmis vielä pitkään aikaan ole, mutta edistystä on tapahtunut tässä parin viime viikon aikana enemmän kuin edellisen puolen vuoden aikana. Työ olikin niin sanotusti telakalla jostain viime keväästä lähtien kun ei vaan ollut motivaatiota eikä oikeen kiinnostustakaan sitä tehdä.

Nyt kun innostuin taas kirjottelusta niin käytännössä alotin koko homman alusta. Paljoakaan en niitä vanhoja juttuja mukaan ottanu, mitä on aikasemmin tullu kirjoteltua. Tuntuu tulevan aina välillä uusia ideoita, jotka sitten pyyhkivät vanhat pois. Täytyy nyt kuitenkin sen verran tässä talven ja kevään aikana pysyä asiasta innostuneena, että se viimeistään loppukeväästä valmis olis.

Edelleen yksi ongelma on siinä, että kirjoitus tuntuu luistavan parhaiten yöaikaan. Yöllä taas ei viitsisi kovin myöhään kirjoitella, koska aamulla odottaa taas työt. Eniten mua ärsyttää, että aivan selvissä asioissa pitää olla aina lähteet. Mulla menee eniten aikaa niihin lähteiden etsimiseen, kun ei niitä kaikkia nyt voi oikeen samastakaan kirjasta ottaa. Nettilähteitäkin tietysti pitäis välttää, koska netissä ei voi oikeen varmistaa tiedon aitoutta. Samoin sisältö voi muuttua moneen kertaan tekoprosessin aikana. Varsinkin jos on näinkin pitkissä kantimissa tämä homma kun mulla.

Tässä joitakin kuvia, mitä on tullut otettua kun oon tuolla ympäri Kokkolaa pyöräilly. Kaikki kuvat on otettu Nokian N73 puhelimella. Puhelimella otetuiksi kuviksi mielestäni kuitenkin ihan hyvänlaatuisia.

1. Sohjoisella kelillä pyörä saattaa näyttää tältä
2. Perhonjoen rannasta
3. ”pirunpelto” ajoreitillä

Lisää kuvia sohjossa ajon jälkeen, sekä Nokian Extreme 294 -rengas

Tämän merkkiset kengät tuli tänään ostettua. Tai Anu ne osti mulle synttärilahjaksi. Oon tässä viikon verran miettiny, mitkä olis sopivat kengät mun käyttöön ja nuo nyt tuntui tähän tilanteeseen parhailta. Toisena vaihtoehtona oli ostaa pyöräilykengät ja lukkopolkimet, mutta eiköhän se pyöräily noillakin onnistu. Lisäksi näitä kenkiä voi käyttää muutenkin, ettei rajotu pelkkään pyöräilyyn. Täytyy sitten keväällä ostaa ihan pyöräilykengät ja lukkopolkimet ja opetella niillä ajamaan.

Salomon Elios Mid Xcr

Tärkeä materiaali näissä kengissä oli vettä hylkivä ja tuulenpitävä Gore-tex -pinta. Ei se varmasti veteen upotusta kestä, mutta varsinkin märällä kelillä pyöräillessä on kengät olleet aikalailla läpimöärät kun oon kotiin tullu. Se ei näin talvella oo oikeen hyväksi jos pitemmän matkan ajelee, että jalat on yli puolet ajasta märät. Samoin Gore-tex hengittää hyvin, eli hiessäkään ei pitäis jalkojen uida. Kengät oli myös sopivan kevyet, ettei tunnu siltä kun jotain nilkkapainoja mukana raahais.

Täytyykin huomenna käydä aamusta vähän pyöräilemässä ja testaamassa kenkiä tositilanteessa. Tuntuu tämä talvikin olevan vähä heikonlainen, joten eiköhän tässä pian pääse sohjokeleihinkin pyöräilemään. Sitten onkin tositesti kengillä, että pysyykö ne jalat kuinka kuivana.

Tulihan se talven flunssakin.. Yleensä joka talvi jossain vaiheessa onb kurkku kipeenä ja nuhaa ja se aika on nyt. Toivottavasti menee myös nopeesti ohi. Eipä tuo muuten haittaa, mutta vähä väsyny olo on aika ku pään sisällä on räkää.

Autoasiat saatiin kans tänään sovittua sen vanhemman naishenkilön kanssa. Se maksoi mulle siitä ihan kohtuullisen summan ja korjaan sitten itse auton, jos siltä tuntuu. Ei se kuitenkaan kovin paha jälki siinä ole niin onnistuuhan se näinkin.

Tänään oli tarkotus käydä illalla pyöräilemässä ja kelikin olis siihen otollinen. Mukava pakkanen ja luntakin on jonkun verran maassa. Eli ei mikään sohjokeli eikä kauhee pakkanenkaan. Jää nyt kuitenkin menemättä kun on tota flunssaa. Ei välttämättä ihan hyvää tekis polkea hiki hatussa pariakymmentä kilometriä ja sitten huomenna ihmetellä kun on taas vähän heikko ja väsynyt olo. Täytyy siis tehdä sisähommia ja kattoo illalla Heroes. Siitä on pikkuhiljaa tullu mun yks suosikkisarjoista. Onhan se ”vähän” yliluonnollinen, mutta silti hyvä.

Tänään taas jatkui meidän auton osin onnetonkin tarina. Olin töissä viemässä konetta yhteen paikkaan niin siinä parkkipaikalla vanhempi naishenkilö peruutti autolla mun auton perään. Eikä siinä kaikki, että se peruutti siihen, mutta tarkkaavaisuus oli hieman heikompi ja meinas vaan jatkaa matkaa. Mä sitten juoksin sen kiinni ja avasin apukuskin oven. Ei kuulemma huomannu, että takana oli auto eikä sitäkään, että törmäs siihen.

Onneksi ei pahempaa jälkeä tullut. Takapuskuri vähän halkes ja se nainen tai sen vakuutusyhtiö maksaa uuden tai tuon korjauksen. Toisaalta jälkikin oli aika pieni, mutta ainahan on riski, että se siitä halkeaa lisää jos asialle ei mitään tee. Onneksi olin kuitenki paikalla, kun tämä tapahtui. Muuten olis saattanu jäädä koko asia huomaamatta tai en ainakaan olis varmaan koskaan saanu tietää kuka siihen ajoi.

Meikäläiselle tuli tänään 28-vuotta mittariin. Hälyttävää vauhtia alan lähestyä 30:tä. Joskus nuorempana sitä ajatteli, että 30-vuotiaat on jo vanhoja, mutta eikai ne nyt sitten kovin vanhoja olekaan. Mä ainakin tunnen itseni edelleen nuorekkaaksi, joten jos ei nyt parin vuoden aikana nuorekkuus rapise pois niin tuskin mä vanhan olonen oon vielä 30-vuotiaana. Tätä teoriaa tukee myös se, että muutamat kaverit on tuon rajapyykin jo saavuttaneet, eikä nekään kovin vanhoilta vaikuta.

Helsingin reissu meni ihan mukavasti. Laitevalmistajan tehtaalla oli mielenkiintoista käydä ja reissun kruunasi tottakai Jokerit - Kärpät -liigamatsi, jonka Jokerit voitti. Takaisin tullut lento oli reilun tunnin myöhässä, joten kotiin paluu vähän viivästyi ja yöunet jäikin aika lyhyiksi ennen perjantain työpäivää. Töissä vielä meni päivä mukavasti, mutta illalla sitten iski väsymys. Harvoin oon niin väsynyt, kun perjantai-iltana olin.

Viikonlopun aikana tuli pyöräiltyäkin aika paljon. Tällä kertaa tosin pysyin tiellä enkä metsään mennyt ollenkaan. Oli sen verran huonot kelit, ettei sinne kannattanu mennä itseään kastelemaan. Vähän vaan pitemmät lenkit tietä pitkin niin eiköhän niistäkin hyötyä ole.

Huomenna aamulla lähdetään töistä käymään Helsingissä ja Nummelassa. Nummelassa on yhden laitetoimittajan tehdas, jonne mennään tutustumaan. Varmasti ihan mielenkiintoista käydä katsomassa, missä niitä koneita tehdään. Ja onhan se muutenkin työmotivaatiota kohottavaa, kun on joskus tuollaista oheistoimintaa. Illalla käydään vielä katsomassa Jokerit-Kärpät Hartwall Areenalla, joka on kyllä kieltämättä reissun se kaikkein paras osio.

Eilinen auton jarruongelmakin on korjattu. Tänään jo kymmenen aikaan korjaamolla oltiin korjaamolla auto laitettu kuntoon. Todella nopeaa toimintaa ja nyt on autossakin taas jarrut. Noin 120 euron juttu se oli, että toisaalta pääsi halvalla, kun olishan sieltä voinu kalliimpaakin vahinkoa tulla. Täytyy nyt kuitenkin toivoa, ettei nämä auto-ongelmat nyt enää jatku. Uus akku ja nämä jarruviat sais nyt riittää hetkeksi aikaa, mitä auton varaosiin tulee.

Tänään tuli koettua sellainenkin tilanne, että autosta hävis yhtäkkiä jarrut. Lähestyin risteystä, tällä kertaa onneksi aika hiljaista vauhtia ja aloin jarruttaa niin auto jatkoikin vaan eteenpäin vauhdin yhtään hidastumatta. Kyllä siinä ehti vähän säikähtääkin, että mitäs nyt tapahtuu. Pääsin lopulta perille, minne olin menossakin. Risteyksen jälkeen oli vielä pieni alamäki, joka tuotti lisäjännitystä. Ei autoa viittiny sinne risteykseenkään jättää, joten matkaa oli jatkettava käsijarrun ja hitaamman vauhdin kanssa.

Myöhemmin illalla vähän tarkemmin autoa tarkasteltua selvis syy tuohon jarrujen äkilliseen katoamiseenkin. Kuskin puoleisen eturenkaan takaa oli jarrunesteletku katkennu tai siihen oli tullu reikä. Auton ollessa käynnissä kun jarrutti niin sieltä ihan mukavasti lensi sitä jarrunestettä. Tätä ennen sitä oltiin lisätty, kun huomattiin sen vähentyneen.

Autokin saatiin korjaamon pihalle odottamaan huomista ja huoltotoimenpiteitä. Toivottavasti mahdollisimman nopeasti saisivat korjattua. Eipä se taida olla kiinni kun osista. Jos niillä sitä letkua siellä on niin vaihtavat huomenna ja jos ei ole niin menee torstaille. Pääasia, että saa auton taas käyttöön kun töissä sitä aika paljon tarvii. Kovin montaa päivää ei autottomana mee, koska sitten alkaa jo työt kärsiä. Pyörällä on vähä hankalaa kuskata koneita ympäri kaupunkia.

Pidän itseäni kyllä enemmän urheilu- kuin kulttuurimiehenä, mutta tänään tuli harrastettua jälkimmäistä. Käytiin Anun kanssa teatterissa. Täytyy kyllä myöntää, että en ollut kovin innokas sinne menemään, mutta yllätyin positiivisesti. Esitys tai näytelmä, millä nimellä sitä nyt kutsutaankin oli todella hyvä. Puhtaana käteen oli tämän kyseisen esityksen nimi. Sai ainakin nauraa kunnolla. Ihmettelen kyllä minkälainen tosikko pitää olla, jos tuo ei naurata. Joka tapauksessa ensimmäistä kertaa teatterissa 7 tai 8 vuoteen ja kokemus oli hyvä.

Huomenna voisi sitten harrastaa sitä urheiluakin. Täytyy toivoa huomiselle pakkasta niin pyöräilykelit olisivat paremmat kun tämän hetken sohjo antaa odottaa. Samoin jos on pakkasta niin kaukalopallon pelaaminen iltapäivällä voi onnistua. Ulkojäillä kun olis tarkotus pelailla, mikäli sellaisia nyt on.

Viikonloppu meni taas vähä urheilupainotteisesti. Eilen varsinkin riitti liikkumista. Aamusta kävin ajelemas parikymmentä kilometriä pyörällä, pari tuntia taukoa ja sitten pelaamaan kaukalopalloa ja vielä illalla käytiin keilaamassa. Viimesin nyt ei oikeen urheilua välttämättä ole, ei ainakaan sellasta, minkä jälkeen suihkussa pitäs käydä.

Viikon aikana tullu pakkanen on kyllä tehnyt hyvää pyöräreiteille metsässä. Näin hyviä ajokelejä ei oo varmaan koskaan vielä ollut, mitä tämän viikonlopun aikana oli. Ja kun vertaa viime viikonloppuun niin ero vaan korostuu. Pakkasella maa on kovaa ja kaikki vesipaikat on jäässä. Ei tarvi oikeestaan kun vaan ajella. Viime viikonloppuna varsinkin oli märkää ja vettä tuntui olevan joka paikassa ja kun on vettä niin maastokin on pehmeää, jonne pyörä tuntuu välillä uppoavan. Vesi kaikenlisäksi tuntuu kertyvän poluille, joten märällä ilmalla sen myös huomaa, että on märkää.

Nyt kun luntakaan ei ollut vielä paljoa niin oli tosi mahtava ajella. Mua ei yhtään haitannu reilu 10 pakkasastetta. Piristävä tollanen pakkanen. Toivottavasti talvi jatkuis samanlaisena jatkossakin eikä niitä mun vihaamia sohjoja tulis pariin kuukauteen.

Vuodenvaihteen jälkeen töissäkin palattiin taas normaaliin arkeen ja loppuviikosta tuntui taas olevan kliirettäkin. Ja oletettavasti sama kiire tulee jatkumaan myös tulevalla viikolla. Mä oon toisaalta siitä erikoinen, että tykkään kyllä pienestä kiireestä. Pääsee jotenki paremmin siihen työhön kiinni kun kokoajan on jotain tekemistä ja jatkuvasti pitää olla menossa. Oikeen rauhallisina päivinä käy pian aika pitkäksi. Onneksi sellaset on tosi harvinaisia.

Eipä tähän oikeestaan muuta. Toivottavasti tuleva vuosi olisi vähintään yhtä hyvä kun edellinenkin. Menneen vuoden aikana ehti tapahtua kaikenlaista itselle merkittävää. Kihlautuminen oli varmasti se suurin asia. Lisäksi sain kerrankin kohtuullisen pitkän työsopimuksen, pari hyvää lomamatkaa (kesällä lappiin ja Norjaan ja syksyn pimeydessä ja sateilla viikoksi Teneriffan aurinkoon). Autoakin vaihdettiin kesällä ja syksyllä tuli alotettua maastopyöräily tai pyöräily metsässä. Sekin on tässä osoittautunut erittäin hyväksi harrastukseksi. Mikäs sen mukavampaa kun ajella pyörällä metsässä polkuja pitkin, saa liikuntaa ja raitista ulkoilmaa.

Muuta merkittävää itselle oli varmasti uuden telkkarin hankkiminen keväällä. Jotkut vaihtavat telkkareita useastikin, mutta mulle tuo 32″ Sony oli tietyllä tapaa pitkään elänyt unelma. Pienistä asioista se ilo on otettava.

Ei vuosi kuitenkaan ihan täydellinen oo ollut eli aina mahtuu mukaan jotain huonoakin. Päällimmäisenä tulee mieleen tietysti viime kevään opintotuet, jotka on Kelalle palautettava Enpä nyt jaksa asiasta tässä sen enempää valittaa, mutta kyllä se taloudessa jotenkin näkyy kun maaliskuun loppuun mennessä pitää yli 2000 euroa palautella. Eniten ottaa päähän se, että ajattelee mitä sillä rahalla voisi hankkia itselle tai meille yhteisesti. Sillähän nyt pääsisi lomareissulle vähän kauemmaksikin tai saisi kaikkea muuta uutta kivaa. Toisaalta jos onnistun nyt muutaman kuukauden aikana tuollaisen summan ”säästämään” ilman että se hirveästi elämänlaatua heikentää niin ehkä sitä jatkossakin onnistuu vähän säästelemään isompia hankintoja varten.

Mun periaate on kyllä aina ollut laittaa raha kiertoon. Niin se kansantalous pysyy kasvussa kun niitä rahoja ei säästellä siellä tilillä vaan käytetään. Loistavaa vuotta kaikille!