Ratkiriemukkaat päiväni

Viime yönä kelloja taas siirrettiin tunnilla eteenpäin ja siirryttiin kesäaikaan. Joillekin tämä tunnin lyhyempi yö on katastrofi ja vaikuttaa elämään vielä päiviä tai viikkoja, mutta mulle tuolla ei suurta vaikutusta ole. Kunhan vaan muistaa aamulla tai jo illalla kellot siirtää. Puhelin, Tietokone, Digiboksi yms osaavat toki itse tuon vaihdoksen tehdä niin ei pääse unohtumaan. Keittiön seinäkello taitaa olla ainoa, joka ei tuota automaattisesti hallitse, vaan viisareita on itse käännettävä.

Kesäajan ainut näkyvä asia on se, että illalla on nyt pitempään valosta. Mikä on ihan hyvä asia. Varsinkin jos pyöräilemässä metsässä käy niin kyllä se valoisemmalla mukavampaa on. Aamusin nyt tietysti on vähä hämärämpää, mutta eiköhän se aurinko ala niihin aikoihin olla jo noussut, kun täältäkin töihin lähdetään.

Sitä en taas ymmärrä, kuinka tunnilla ajan siirtäminen voi vaikuttaa joihinkin ihmisiin vielä useita päiviä. Varsinkin kun siirto tapahtuu viikonloppuna, niin eikai se nyt enää maanantaina näy. Suurempia kellon siirtelyjähän joutuu tekemään kun matkustelee. Ihmiset on tosin yksilöitä, mutta mielestäni tunti ei ole kovin merkittävä muutos kaksi kertaa vuodessa tehtäväksi.

Pääsiäinen on menny oikeestaan urheillessa. Perjantaina kävin pelaamas kaukalopalloa ja huomenna aamulla olis tarkotus käydä taas pelaamassa. Sitten on tullu tietysti pyöräiltyäkin aika paljon. Löysin uusia reittejäkin tuolta Laajalahden suunnalta täältä Kokkolasta. En oo pahemmin siellä suunnalla ajellut aikasemmin. Joskus käynyt, mutta nyt oli ilmat hyvät ja polkujakin mukavasti tallattu metsään niin pääsi kokeilemaan uusia reittejä.

Nyt kun kevät alkaa lähestyä niin pitäs hommata kohta pyöräilykengät ja kesärenkaat pyörään. Rengasvalinnan oon oikeestaan jo tehny, pitää jossain vaiheessa ne tilata tai sitten käydä paikallisista liikkeistä kysymässä, millä hinnalla myyvät jos myyvät. Kenkien kans on vähä sama asia, pitäis nekin tilata, jos ei nyt sitten satu yhden tutun kauppaamat kengät sopimaan. Mikäli ne mulle sopii niin ostan sitten ne.

Jääkiekon SM-liigassa on myös edetty välierävaiheeseen. Huomenna pelataan ensimmäiset välierät Blues-Jokerit ja Kärpät-Tappara. Välierissä panoksena on finaalipaikan lisäksi paikka ensi kaudella starttaavaan jääkiekon mestareiden liigaan. Liigassa on luvassa sen verran hyvät rahapalkinnot, joten sinne pääseminen olisi varmasti suomalaiselle liigaseuralle taloudellisesti hyvä juttu.

Lopuksi vielä pyöräillessä otettu kuva Joutsenista (?), joita tuolla yhdellä hiekkamontulla sijaitsevalla jääalueella kolme kappaletta hengaili. En toki ole lintuasiantuntija, mutta jotain pitkäkaulasia lintuja nuo kuitenkin ovat. Hiekkamonttukin on taidettu poistaa jo käytöstä, joten siellä olevalla vesialueellahan on hyvä lintujenkin oleskella. Tällä kertaa se vesialue tosin oli jäässä, mutta olisivatkohan sitten olleet matkalla johonkin ja vähän lepäilemässä.

Jääkiekossa alkoi tällä viikolla kauden kohokohta eli playoffsit. Kauden aikana jokaiselle joukkueelle tulee pelejä, ettei välttämättä ihan kaikkea saada peliin laitettua, mutta tässä vaiheessa kautta kaikki on pelissä ja todelliset playoffs-pelaajat heräävät ”talviunestaan” ja alkavat pelata aivan eri peliä kun kauden aikana. Hyvänä esimerkkinä voi mainita Jokereiden Clarke Wilmin. Runkosarjassa mies saattaa olla välillä harmaata massaa muiden joukossa, mutta keväällä kuin uudestisyntynyt mies.

Mestiksessä Sport onnistui töpeksimään itsensä kesälomalle. Toisaalta eipä siinä sarjassa mitään panosta tällä kaudella ollutkaan, joten sama se kuka sen voittaa. Mitään sillä voitolla ei kuitenkaan saavuta. Ensi kaudella on sitten eri asia, kun voittaja pääsee liigakarsintoihin. Sinne Juhani Taamisenkin on Sport tarkoituksena viedä.

SM-liigassa puolivälierät ovat alkaneet ennätystasaisesti. Jokaisessa sarjassa on tällä hetkellä tilanteena 2-1. Eli suoria 4-0 voittoja ei ainakaan tällä kaudella tullut. Pelitkin ovat olleet suhteellisen tasaisia suurin osa. Mielenkiintoista nähdä, miten liiga reagoi tänään Jokereiden ja Pelicansin pelissä tapahtuneeseen välikohtaukseen. Pelin jo ratkettua kävi Toni Koivunen lyömässä Ville Leinoa poikittaisella mailalla suoraan naamaan. Pahimmassa tapauksessahan tuosta olisi voinut tulla aivotärähdys. Koivunen sai pelissä vain 5+20 minuuttia eli pelirangaistuksen, joka ei automaattisesti pelikieltoa tuo.

Runkosarjassahan Kim Hirschovits sai Oskar Osalan lyömisestä 6 peliä ja tuo tapahtui kuitenkin pelin aikana, tosin Osala myös loukkaantui tilanteessa, joten siitä muutama peli varmasti tuli lisää. Sen sijaan vastaavanlaisena tapauksena voidaan pitää Ilkka Pikkaraisen lyöntiä Kalle Kermania mahaan maalin jälkeen. Tästä Pikkarainen sai 3 peliä pelikieltoa ja tässäkin tapauksessa peli oli käynnissä. Jos näihin vertaa niin tulisi Koivusen saada vähintään tuo 3 peliä, koska löi poikittaisella suoraan naamaan pelin jo loputtua. Pelicansillehan tuosta 5+20 minuutin jäähystä ei mitään haittaa ollut, kun se tuli pelin loputtua.

Nyt nähdään kohteleeko SM-liiga samanarvoisesti helsinkiläisjoukkueita ja ”sympaattisia pikkuseuroja”. Olen ollut jo pitemmän aikaa sitä mieltä, että Jokereiden ja Hifk:n pelaajat saavat helpommin pelikieltoja teoistaan kun muiden seurojen pelaajat. Niin sanottua helsinkilisää tulee näihin ja monesti sakkoja päälle. Nyt SM-liigalla ja kurinpitopäällikko Jarmo Muukkosella on hyvä tilaisuus osoittaa mun luulot vääriksi ja lätkäistä Koivuselle vähintään se 3 peliä pelikieltoa tapauksesta.

Eikai nyt sentään. Jotkut suomalaiset tupakanpolttajat ovat haastaneet tupakkayhtiöt oikeuteen, kun ovat sairastuneet keuhkosairauksiin noin 40-vuoden polttelun jälkeen. Onko tämä jotenkin yllättävää, että tupakka aiheuttaa sairauksia, varsinkin noin pitkään polttaneelle? Ja mun mielestä kenellekään ei tuu yllätyksenä, että se tupakka ei ihan kaikista terveellisin tuote ole. Toki saa poltella jos niin haluaa, mutta tarviiko se yhtiö haastaa oikeuteen. Mun mielestä se sairastuminen ei voi tulla mitenkään yllätyksenä ja toisaalta voi olla myös hankalaa osoittaa, että juurikin tämän yhtiön tupakat ovat sairauden aiheuttaneet.

Mun mielestä on vähä sama asia, että mä kävisin lähes joka päivä Mäkissä syömässä ja haastaisin sit oikeuteen, ku musta on tullu lihava. Enhän mä voinu tietää, että rasvanen ruoka lihottaa ja aiheuttaa mahdollisesti muitakin terveyshaittoja. Tai joku tapajuoppo voi haastaa Alkon oikeuteen kun viina on aiheuttanut terveyshaittoja.

Palaanpa pitkästä aikaa tähänkin aiheeseen. Ei tietysti pitäis uhrata yhtään ajatusta tälle turhakkeiden turhakkeelle, mutta kyllä mua edelleen ottaa se nainen päähän. Jostain kumman syystä käräjäoikeudessa annettiin vapauttava tuomio tästä kirjajupakasta ja eiköhän tämä ajatusten tonava alkanut samantien kertoilla lisää ”uutisia” suhteestaan Matti Vanhaseen. Koittais nyt perhana viekään pitää sen leipäläpensä kiinni ja samalla lehdet vois olla kirjottamatta tämän turhakkeen mielipiteitä.

Oon kyllä sitä mieltä, että pääministerilläkin pitäisi olla yksityisyyttä. Tietysti kun Suomi on pullollaan liian uteliaita ihmisiä, niin kyllähän tällaiset juorut sitten kaupaksi käyvät. Tai ainakin lehdet myyvät kun siellä joku kertoo elämästään ja siinä sivussa muidenkin elämästä. Mun päätös pitää edelleen, että yhtään iltapäivälehteä en osta, jossa tämä nainen komeilee kannessa. Toisaalta eipä niitä nyt tuu muutenkaan pahemmin osteltua.

Aikaisemminkin olen joitain kuvia tänne laittanut, mitä on pyöräillessä tullut otettua. Viime viikonloppuna tuli kuitenkin sattumalta törmättyä tähän asti ehkä erikoisimpaan tapaukseen eli jonkun eläimen pääkalloon. Mulla ei kyllä ole mitään tietoa, mikä tämä kyseinen pääkallo sattuisi olemaan. Sen verran tuosta näkee, että joku lihansyöjä se on hampaista päätellen. Ehkä joku koira tai kettu, tosin arvailuja nekin. Toisaalta kuka laittaisi koiransa pääkallon puun oksalle.

Pääkallo puussa

Tuota voi ihmetellä ja jos joku sattuu tietämään mikä on kyseessä niin kerrohan toki. Kokoa on vähä vaikea kuvan perusteella sanoa. Kuva on otettu kännykällä vähän hämärässä ja zoomattukin sitä jonkun verran on, joten laatu ei ihan paras mahdollinen ole. Näin jälkeenpäin tietysti harmittaa, ettei tuohon kuvaan laittanu jotain, millä kokoa olis vähä helpompi hahmottaa. Eipä se silloin mieleen tullut kun siitä ohi pyöräili. Kuvaaminenkin tuli mieleen vasta kun olin jo ohi ajanut ja täytyi sitten palata takaisinpäin.

Saattaa olla tämän viikon pyöräilyt pyöräilty kun takarenkaasta muutama pinna katkes. Ihmettelin vähä takarenkaan outoa heilumista ja ajattelin sen johtuvan vaan kiinnityksen löystymisestä ja tänään kun asiaa tarkemmin tarkastelin niin huomasin muutaman pinnan katkenneen. Ja onhan se vannenkin tietysti vähä vääntyny. Taitaa tulla uuden hankkiminen eteen.

On taas se aika vuodesta, että auto pitäis katsastaa. Katsastus on joka kerta yhtä tympeää, vaikka auto olis kuinka hyvässä kunnossa ja sitä ennen katsastusta tarkastais miten tarkasti niin eiköhän ne katsastajat aina jotain vikaa sieltä löydä. Yleensä vielä sellasia vikoja, ettei sellasten osien olemassaoloa oo edes tienny.

Kuten arvata saattoi niin tälläkin kertaa löytyi Kuorman tunteva jarruvoimansäädin, joka oli jumissa. En oo ikinä ennen tollasesta vivusta kuullutkaan enkä sen olemassaolosta tiennyt. Ja toki se löytyy auton alta ja sieltä ihan keskeltä autoa, että sinne olis mahdollisimman hankala myös päästä käsiksi jos sitä yrittäis korjata.

Muutenki tuntuu, että katsastusmiesten edessä joutuis aina nöyristelemään. Ainakin jos kuuntelee ihmisten juttuja. Pitää myötäillä niitten mielipiteitä ja sen sellasta. On se nyt kumma jos se auto ei ilman nöyristelyitä mee läpi. Tietysti asiaan auttais varmaan sekin, jos olis 10-vuotta uudempi auto. Eipä tuokaan vika oo ajamiseen vaikuttanu vielä yhtään.

Onpa tässä nyt kuukausi aikaa korjata viat ja mennä sit uudestaan katsastamaan. Onneksi tällä kertaa ei ollu Lambda-arvot pielessä, kuten viime kesänä Opelin kans. Varsinkaan kun niillekään ei oikeen voitu mitään tehdä. Osia kyllä vaihdettiin vaikka kuinka paljo, mutta mikään ei vaikuttanu just niihin arvoihin. Loppujen lopuksi silloinkin auto läpi meni, mutta aina se katsastus on yhtä veemäistä puuhaa. Ja kallista.

Täytyy palata tuohon lauantain Jokerit - Blues matsiin sen verran ja ottaa kantaa tuohon Kim Hirschovitsin viikateiskuun Oskar Osalan käteen. Yleisestihän on kai totuttu, että puolusta Jokereita henkeen ja vereen mutta tässä tapauksessa täytyy olla toista mieltä. Eli Hirschovitsin lyönti oli mielestäni törkeä eikä missään tapauksessa kuulu jääkiekkoon tällainen. Asiasta tekee vielä harmillisemman se, että hyvän tulokaskauden pelannut Oskar Osala loukkantui tilanteessa ja mahdollisesti loppukausi on pilalla. Vaikka saattaisi päästäkin takaisin peleihin tällä kaudella niin eiköhän se kipsattu sormi jonkun verran peliin vaikuta.

Tilanteessa Hirschovitsille annettu 6 pelin pelikielto on seurauksiin nähden ihan ok. Toisaalta tässä tapauksessa tapauksesta aiheutunut mediamöly toi varmasti muutaman pelin lisää tuomioon. Tuskin tarkoituksena oli vahingoittaa tai ainakaan aiheuttaa sormimurtumaa, toisaalta ei olis tarvinnu lyödä ollenkaan.

SM-liigassa kuitenkin tapahtuu vastaavanlaisia tapauksia joka kierroksella. Yleensä niissä ei vaan kukaan loukkaannu, eli tässä tapauksessa oli myös huonoa tuuria mukana. Mikäli peli ei olisi ollut tv-peli ja Osala ei olisi loukkantunut niin kukaan ei puhuisi tilanteesta. Ja edelleen se isku olisi ollut yhtä törkeä. SM-liigan linja vaan yleisesti tuntuu olevan, että tappeluista rangaistaan pelikielloilla, mutta huitoa ja kahvata kaukalossa kyllä saa ihan vapaasti.

Toivon myös, että jatkossakin vastaavista tapauksista tuomitaan saman linjan mukaisesti. Eli ei muuteta linjaa sen mukaan onko kyseessä tv-peli ja paljonko huomiota tilanne saa. Mikäli yhtään SM-liigan kurinpitotoimia olen seurannut niin seuraavasta vastaavasta tapauksesta saattaa tulla 1-2 peliä pelikieltoa, mikäli kyseessä ei ole Jokereiden tai Hifk:n pelaaja joka rikkomuksen tekee. Mutta se nähdään sitten joskus kun vastaavaa tapahtuu. Toivottavasti ei enää tällä kaudella.

Oskar Osala